Apres trois mois
Hei!
Nyt ollaan jo siinä pisteessä vaihtoa, että sitä on jo 1/3 takana. Ihan hullua! Musta tuntuu samaan aikaan siltä, että vastahan mä tulin ja samaan aikaan siltä että oon aina ollut täällä. Aattelin nyt vaan ylipäätänsä kertoa fiiliksistä ja mitä kaikkea oon ehtiny täällä kokemaan.
Mun vaihto ei todellakaan alkanut niin kun oisin halunnut.
Host-perhe oli niin erilainen kuin oma perhe. Kieli ei meinannut millään tarttua. Kavereiden saaminen oli aivan mahdotonta kun ei osannut kieltä. Aluevalvojan kanssa syntyi paljon erimielisyyksiä, joka loi vielä extra stressiä. Lisäksi sijainti ja se ettei minnekään päässyt ilman kyytiä loi ahdistusta.
Ihan alkuun (paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta) kaikki tuntui niin uudelta ja ihmeelliseltä, ettei nämä asiat haitanneet niin paljoa. Siinä kuitenkin ajan kuluessa kaikki nämä asiat vaan kertyivät ja tekivät kaikesta super vaikeeta. Noin kuukauden jälkeen uutuuden loisto oli jo kadonnut ja koti-ikävä oli suuri. Sain kuitenkin pidettyä positiivisen asenteen ja kaikki alkoi taas parin viikon hankaluuksien jälkeen luistaa paremmin.
Tällä hetkellä menee tosi hyvin. Kieli ei kuitenkaan oo vielä niin hyvällä tasolla kuin oletin että se tässä vaiheessa olisi, joka on usein aika rasittavaa. Kaikki ei tietenkään muuttunut ihan täydelliseksi alkuvaikeuksien jälkeen. Kyse on ollut enemmän vaan omasta asenteesta. Alun ennakko-odotukset oli pakko unohtaa ja nauttia siitä mitä ei ollut edes osannut odottaa.
Koulu on osottautunut aika haasteelliseks, koska täällä vaihto on useille outo käsite, eikä opettajat ymmärrä ettei vaihto-oppilas kykene samaan kuin muut kielen takia. Arvosanoillaei kuitenkaan ole Suomessa mitään väliä niin oon ottanut aika rennosti koulun suhteen.
Mun koulun muut vaihtarit on tehny vaihdosta huomattavasti helpompaa. Oon viettänyt niiden kanssa aika paljon aikaa, koska me kaikki ollaan ihan samassa tilanteessa ja ne ymmärtää ihan täysin mitä mun elämässä tapahtuu. On myös kiva päästä joskus puhumaan englantia ihan vaan sen takia, että vieraan kielen jatkuva puhuminen on usein aika rankkaa. Myös se, että tietää kotona Suomessa olevan ihmisiä jotka välittää ja joiden kanssa voi roikkua tunteja facetimessa valittaen kun ei muuten suju, on tehnyt vaihdosta niin paljon helpompaa.
Oon näinkin lyhyessä ajassa muuttunut mielestäni aika paljon. Vaikka alku oli vaikea niin siitä ainakin opin, että aina ei vaan voi saada kaikkea mitä haluaa. Sillon alkuun oli vaan tärkeetä päästä yli pettymyksestä, koska ei oo mitään järkeä hukata aikaa vaihdossa valittamaen asioista joihin ei vaan voi vaikuttaa. Musta on myös mielestäni tullut paljon avoimempi ja joustavampi. Oon myös saanut paljon lisää itsevarmuutta ja rohkeutta kokeilla uusia asioita.
Oon niin erilaisessa ympäristössä täällä, että kaikki pienetkin asiat on ollu ihan uusia kokemuksia. Oon tavannu ihmisiä, jonkalaisia en olisi koskaan tavannut muuten, ja jotka tulee varmasti pysymään mun elämässä vielä tän vuodenkin jälkeen.
Tietenkin koti-ikäväkin aina välillä iskee ihan jostain nurkan takaa. Tässä vaiheessa se on kuitenkin yleensä lievää ja menee ohi helposti. Mulla on nyt täällä ihan eri elämä, enkä edes enään aattele millaista mun elämä tällä hetkellä olisi Suomessa. Se on sitten ihan erillinen elämä, jota loppuen lopuksi pääsen taas elämään tämän kokemuksen jälkeen!
Nyt ollaan jo siinä pisteessä vaihtoa, että sitä on jo 1/3 takana. Ihan hullua! Musta tuntuu samaan aikaan siltä, että vastahan mä tulin ja samaan aikaan siltä että oon aina ollut täällä. Aattelin nyt vaan ylipäätänsä kertoa fiiliksistä ja mitä kaikkea oon ehtiny täällä kokemaan.
Mun vaihto ei todellakaan alkanut niin kun oisin halunnut.
Host-perhe oli niin erilainen kuin oma perhe. Kieli ei meinannut millään tarttua. Kavereiden saaminen oli aivan mahdotonta kun ei osannut kieltä. Aluevalvojan kanssa syntyi paljon erimielisyyksiä, joka loi vielä extra stressiä. Lisäksi sijainti ja se ettei minnekään päässyt ilman kyytiä loi ahdistusta.
Ihan alkuun (paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta) kaikki tuntui niin uudelta ja ihmeelliseltä, ettei nämä asiat haitanneet niin paljoa. Siinä kuitenkin ajan kuluessa kaikki nämä asiat vaan kertyivät ja tekivät kaikesta super vaikeeta. Noin kuukauden jälkeen uutuuden loisto oli jo kadonnut ja koti-ikävä oli suuri. Sain kuitenkin pidettyä positiivisen asenteen ja kaikki alkoi taas parin viikon hankaluuksien jälkeen luistaa paremmin.
Tällä hetkellä menee tosi hyvin. Kieli ei kuitenkaan oo vielä niin hyvällä tasolla kuin oletin että se tässä vaiheessa olisi, joka on usein aika rasittavaa. Kaikki ei tietenkään muuttunut ihan täydelliseksi alkuvaikeuksien jälkeen. Kyse on ollut enemmän vaan omasta asenteesta. Alun ennakko-odotukset oli pakko unohtaa ja nauttia siitä mitä ei ollut edes osannut odottaa.
Koulu on osottautunut aika haasteelliseks, koska täällä vaihto on useille outo käsite, eikä opettajat ymmärrä ettei vaihto-oppilas kykene samaan kuin muut kielen takia. Arvosanoillaei kuitenkaan ole Suomessa mitään väliä niin oon ottanut aika rennosti koulun suhteen.
Mun koulun muut vaihtarit on tehny vaihdosta huomattavasti helpompaa. Oon viettänyt niiden kanssa aika paljon aikaa, koska me kaikki ollaan ihan samassa tilanteessa ja ne ymmärtää ihan täysin mitä mun elämässä tapahtuu. On myös kiva päästä joskus puhumaan englantia ihan vaan sen takia, että vieraan kielen jatkuva puhuminen on usein aika rankkaa. Myös se, että tietää kotona Suomessa olevan ihmisiä jotka välittää ja joiden kanssa voi roikkua tunteja facetimessa valittaen kun ei muuten suju, on tehnyt vaihdosta niin paljon helpompaa.
Oon näinkin lyhyessä ajassa muuttunut mielestäni aika paljon. Vaikka alku oli vaikea niin siitä ainakin opin, että aina ei vaan voi saada kaikkea mitä haluaa. Sillon alkuun oli vaan tärkeetä päästä yli pettymyksestä, koska ei oo mitään järkeä hukata aikaa vaihdossa valittamaen asioista joihin ei vaan voi vaikuttaa. Musta on myös mielestäni tullut paljon avoimempi ja joustavampi. Oon myös saanut paljon lisää itsevarmuutta ja rohkeutta kokeilla uusia asioita.
Oon niin erilaisessa ympäristössä täällä, että kaikki pienetkin asiat on ollu ihan uusia kokemuksia. Oon tavannu ihmisiä, jonkalaisia en olisi koskaan tavannut muuten, ja jotka tulee varmasti pysymään mun elämässä vielä tän vuodenkin jälkeen.
Tietenkin koti-ikäväkin aina välillä iskee ihan jostain nurkan takaa. Tässä vaiheessa se on kuitenkin yleensä lievää ja menee ohi helposti. Mulla on nyt täällä ihan eri elämä, enkä edes enään aattele millaista mun elämä tällä hetkellä olisi Suomessa. Se on sitten ihan erillinen elämä, jota loppuen lopuksi pääsen taas elämään tämän kokemuksen jälkeen!
A bientôt!
Inka
Kommentit
Lähetä kommentti